Tuolla Facebookissa ainakin on ollu tää elämäni lehmät haaste. Pitihän mun tehä tästä sitte Hereford versio. Tässä tulee nyt 5 elämäni Herefordia:
Ihan ekana on Ykkar. Nimi on islantia ja tarkoittaa "sinua". Ykkar on 2007 syntyny ja tehny monen monta vasikkaa ; Episodi, Hemuli, Ika Oka, Jacob, Kungfu ja Loru. Elossa ovat Ika Oka ( poikinut kaksi vasikkaa, Kermitin ja viime vuonna kuolleen vasikan, odottaa kolmatta vasikkaansa ) Tätä kirjoittaessani seitsemäs vasikka ei ole vielä syntynyt.Ykkar on siis hyvä äiti, mummu ja kohta iso mummu. Luonteeltaan Ykkar on muiden mielestä vähän kiukkuinen ja yksinkertainen. Sitä on myös pidetty maanvaivana. Omasta mielestäni Ykkar on varsin mukava ja kiva lehmä. Ja tosi nuorekkaan näkönen. Sitä sanotaan kuulemma vanhan näköseks, kun sillä on sellaset rypyt jo naamassa. Eihän rypyt tee vanhaks ? Ja onhan se sallittua että kohta jo iso mummulla on vähän ryppyjä. Ykkarin oon tuntenu siitä asti ku se synty. Se oli jo sillon tosi tuttavallinen otus. Ykkar on toiminut myös ratsuna, tai oikeestaan penkkinä, sen selässä voi istua mut ei se siitä mihkää liiku. Kaikenkaikkiaan ihastuttava lehmä rouva !
Nuori ja vetreä Ykkar 2011.
Ykkar viime kesänä Loru vasikan kanssa.
Ika Oka viime kesänä, samaa näköä nähtävissä.
Seuraava elämäni Hereford on Xercia. Xercian tarinan kaikki jo tietävätkin ja täältä blogista Sesse tulee tutuksi jos et vielä tiedä tätä arvonsa tuntevaa lehmä leidiä. Sessellä on ihanan isot korvat, niillä voisi melkeinpä lentää. Isot korvat sillä on, mutta ei se niillä mitään ihmeellistä tee. Ne ovat kuin koristeena sen päässä. Sesse pahoittaa mielensä, jos sille kerran ärähtää tai se ei saa tehdä juuri niin kuin se itse tahtoo. Sepsu stressaa asioita, sen maha menee ihan sekasin ja se alkaa hilseilemään ja karvatkin tippuu.. Se kuvittelee olevansa suurikin nähtävyys. Aina se esittelee itseään kun ei tarvitsisi, vaikka se onkin kaunis. Näyttely menestystä on pariinkin otteeseen, Sarka 2012 ja Okra 2012, kummastakin voitto. Sessen bestis on Integral, se on samanikäinen lehmä ja Okran 2012 hieho luokan kakkonen. Sesse on poikinut kaksi kertaa. Ensin se poiki Kevin-Princen, joka kuoli parin päivän ikäisenä. Sen jälkeen syntyi Lucia. Luciaan voi tutustua täällä blogissa. Nyt se on tyhjä. Toivottavasti ens kesänä tärppäis. Sessestä tuskin tarvii sen kummempia kertoa, kun se tulee niin tutuksi näissä blogin aiemmissa kirjoituksissa jo. Laitan nyt kumminkin pari kuvaa vielä.
Tästä kuvasta näkee noi järkyttävän isot korvat...
Kassandra eli Kassu kuuluu ehdottomasti näihin elämäni Herefordeihin. Kassu on maailman kiltein Hereford hieho. Se on syntynyt 2013 ja odottaa tällä hetkellä esikoistaan. Kassandran voi yks kaks ottaa ja viedä lenkille, se on oikea näyttely stara. Elmassa 2013 Kassu oli junnu hiehona bestiksenä Kielon kanssa. Sen kanssa voisi vaikka pakittaa takapuoli edellä kuuhun, niin yhteistyö haluinen ja ihmisrakas se on. Kassu on ollu meijän takapihallaki keinumassa mun kanssa, ihmetelly äitin pyykkejä pyykinkuivaus narulla, sitä on esitelty kaikenlaisille vieraille, se on ollu monenmonella lenkillä... Nuoresta iästään huolimatta se on kyllä ehtinyt puuhastella vaikka jos mitä. Kassu on ihana nuori neiti <3
Kassu ja joka sydämen sulattavat nappisilmät !
Herkules tai tutummin vaan Herkku oli yks varmaan maailman ihanimpia sonneja. 23.32010 syntynyt Herkku oli aluks aika arka, mutta kesyynty tosi nopeesti. Mammansa Aprilin kanssa ne olivat kolmansia Okrassa 2010. Herkkua pysty lenkittämään narussa vielä monet kerrat sen jälkeen, vielä isompana poikanakin. Se sai oman daami laumankin kesäksi 2011. Herkku oli komea nuori herra, keinosiemennyssonnin poika. Sen isä oli BNMHPH Heat 101S. Odotukset oli aika korkeella ja toivottiin että keväällä syntyy nättejä lehmiä ja upeita sonneja. Vastoin kaikkia ajatuksia ( ehkä melkeen jopa yllätyksenä ) Herkun laumasta ei jäänyt paljoa jälkeläisiä. Muutama hassu. Tällä hetkellä Herkuleksesta muistuttaa ainoastaan Joiku. Niin sitten oltiin päädytty tulokseen, että ehkä Herkku saa vasikoita siellä kuuluisilla vihreämmillä laitumilla. 3.11.2011 Herkku saatettiin viimeiselle matkalleen. Monet kerrat sen perään on itketty eikä se siltikään ole tullut takaisin. Herkuleksella on varmaan ihana leidi lauma ja suloisia pieniä vasikoita siellä ylhäällä. Toivottavasti se joskus edes vilkaisee meitä sieltä pilven reunalta <3 tuli ikävä Herkkua, kun sitä alkoi muistelemaan ja kaivoi esiin näitä kuviakin siitä.
Herkun viimenen ilta.
Viimeisenä mutta ei tosiaankaan vähäisimpänä Ilma tai Ilmis, miten sen nyt tahtookaan sanoa. Ilman ja mun tarina on aika erikoinen. Tunnetaan toisemme kyllä tosi hyvin. Kaikkihan alkoi siitä, kun Ilma tupsahti maailmaan kaksois-siskonsa Iitan kanssa Äfinlegurin eli Äfin toimesta. Valitettavasti Äfi suosi enemmän Iitaa ja Ilma jäi ilman siskoa ja äitiä. Niinpä Ilmasta tuli kaikkien oma tuttipullo syli vasikka. Vietin sen kanssa paljon, lukemattomia tunteja aikaa. Sitten alettiin miettimään, kuinka hyvä junnu vasikka siitä tuliskaan, kun se riimussakin kulki silloin mun kanssa pihalla nurkalta toiselle nurkalle. Sitä harjattiin ja lellittiin ja pestiin ja sille lässytettiin kaikenlaista. Ilmotettiin mut ja Ilma sitten 2011 Farmariin. Ilma oli hurjan ihmisrakas ja ihana sekä tosi sievä pikku neiti. Maaliskuusta heinäkuuhun aika kului aikalailla siivillä ja lähdettiin Poriin Farmaria kohti heinäkuisena päivänä. Koko matkan Farmariin Ilma matkusti nätisti yksin omassa kopissaan. Mielessäni kuitenkin hiipi ajatukset siitä, että se ei liiku kehässä. Kotona se oli viime aikoina melko ahkerasti pistänyt hanttiin kävelyn suhteen mutta kaikki sanoivat että kyllä se liikkuu. Noh, se sitten viimeisen päälle tuunattiin, karvat pörrölle ja silleen, ennen kehää. Astuttiin kehään sisälle, Ilmalla meni renkaat lukkoon. Se ei liikkunut askeltakaan. Me hävittiin sitten kahdelletoista muulle osanottajalle. Ja kyllä se silloin harmitti. Nykyään se lähinnä naurattaa, Ilma ei sen näyttelyn jälkeen ollut enää ihmisrakas. Se ei todellakaan itse vapaaehtoisesti tule ihmisen luo, se välttelee kaikkea ylimääräistä kontaktia ihmisen kanssa ja sniikkaa itsensä aina ahdistavista tilanteista pois. Yllätyin tällä viikolla positiivisesti, kun Ilma tuli luokseni pidellessäni tuttisankoa. Se otti hörpyn ja perääntyi vähän. Antoi kuitenkin mun taputtaa sitä kyljestä ekaa kertaa vapaaehtoisesti moneen hetkeen. Ilma on jo neljän muksun mamma. Ensin se teki Kaakko nimisen pojan, sitten Lounatuuli nimisen lehmäsen ja nyt Ilman pitää kiireisenä kaksospari Mikki ja Minni. Vaikka me ei Ilmiksen kanssa kovin hyviä kamuja ollakkaan, tykkään siitä silti vähäsen ja ehkä sekin ihan vähäsen vielä musta..
Tämä kaksikko pitää Ilman arjen tällä hetkellä hyvin täyteläisenä.
